APOSTOLIEN TEOT
14 luku
Paavali ja Barnabas saarnaavat Ikonionissa 1 – 4 ja pakenevat Lystraan 5 – 7; siellä Paavali parantaa ramman, josta syystä kansa ensin pitää heitä jumalina 8 – 18, mutta sinne saapuneiden juutalaisten yllytyksestä Paavali sitten kivitetään; apostolit menevät Derbeen 19, 20; sieltä he palaavat samaa tietä mainittujen kaupunkien kautta, asettaen vanhimmat kuhunkin seurakuntaan, ja purjehtivat Attaliasta Syyrian Antiokiaan takaisin 21 – 28.
1  Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että  suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.
        2  Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain  mieltä veljiä vastaan.
        3  Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan,  joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän  kättensä kautta.
        4  Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas  apostolien puolella.
        5  Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä  pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,
        6  ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen,  ja niiden ympäristöön.
        7  Ja siellä he julistivat evankeliumia.
        8  Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä  kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
        9  Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki  hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,
        10  sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Ja hän  kavahti ylös ja käveli.
        11  Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat  lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän  luoksemme."
        12  Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se,  joka puhui.
        13  Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä  porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
        14  Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa  ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
        15  ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä  vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte  noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja  maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
        16  Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia  teitänsä;
        17  ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on  tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja  raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."
        18  Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
        19  Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat  kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin  ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.
        20  Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni  kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
        21  Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta  opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
        22  ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja  sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan  valtakuntaan."
        23  Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he  rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.
        24  Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan;
        25  ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.
        26  Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina  Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.
        27  Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka  Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut  pakanoille uskon oven.
        28  Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.