PAAVALIN KIRJE EFESOLAISILLE
3 luku
Paavali osoittaa ilmestyksen kautta saaneensa tietää sen Jumalan salaisuuden, että pakanatkin ovat osallisia pelastuksesta Kristuksessa, ja sen julistamisesta hän nyt on vankeudessa 1 – 13; rukoilee, että he vahvistuisivat uskossa, rakkaudessa ja Kristuksen tuntemisessa 14 – 19, ja ylistää Herraa 20, 21.
1  Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki,  notkistan polveni -
        2  olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle  teitä varten annettu,
        3  että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi,  niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
        4  josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen  Kristuksen salaisuuteen,
        5  jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty,  niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja  profeetoille:
        6  että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia  lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta,
        7  jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle  on annettu hänen voimansa vaikutuksesta.
        8  Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa  pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
        9  ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka  ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa,
        10  että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten  hallitusten ja valtojen tietoon
        11  sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa  Jeesuksessa, meidän Herrassamme,
        12  jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan  tykö.
        13  Siksi minä pyydän, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi, joita minä  teidän tähtenne kärsin, sillä ne ovat teidän kunnianne.
        14  Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
        15  josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
        16  että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne  puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
        17  ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
        18  niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien  kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
        19  ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että  tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
        20  Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä  me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
        21  hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien  sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.