P. JAKOBIN EPISTOLA
3. luku
Opetukset I. Turhan kunnian pyynnön vahingollisuudesta, ja kielen oikein ja väärin käyttämisestä, II. Taivaallisen viisauden noudattamisesta.
I. Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla, tietäen, että me sitä suuremman tuomion saamme.
2. Sillä moninaisissa me kukin puutumme*. Mutta joka ei puheessa lankee+, se on täydellinen mies, joka voi myös koko ruumiinsa suistaa.
3. Katso, me panemme hevosten suuhun suitset*, että he meitä kuulisivat, ja heidän koko ruumiinsa me käännämme ympäri.
4. Katso, laivat myös, ehkä kuinka suuret he ovat ja jaloilta tuulilta ajetaan, kuitenkin he käännetään ympäri vähällä perälaudalla, kuhunka se tahtoo, joka sitä hallitsee.
5. Niin myös kieli on piskuinen jäsen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa*. Katso, vähä tuli, kuinka suuren metsän se sytyttää,
6. Ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä; niin on myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytyttää* kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy.
7. Sillä kaikki luonto, sekä petoin että lintuin ja kärmetten ja merellisten, tehdään lakiaksi, ja on lakiaksi tehty inhimilliseltä luonnolta.
8. Mutta kieltä ei taida yksikään ihminen asettaa, sitä levotointa pahuutta, kuolettavaista myrkkyä täynnänsä.
9. Sen kautta me kiitämme Jumalaa ja Isää, ja sen kautta me myös kiroilemme ihmisiä, jotka Jumalan kuvan jälkeen luodut ovat.
10. Yhdestä suusta kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä.
11. Kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiaa ja karvasta vettä?
12. Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa öljyä, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiaa vettä vuotaa.
13. II. Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus* ja riita sydämessänne, niin älkäät kerskatko ja älkäät valehdelko totuutta vastaan;
15. Sillä ei se ole viisaus, joka ylhäältä tullut on*, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.
16. Sillä kussa kiivaus ja riita on, siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.
17. Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.
18. Mutta vanhurskauden hedelmä* rauhassa kylvetään niille, jotka rauhan pitävät.