NEHEMIA
8. Luku.
I. Israelin lapset kokoontuvat, ja Esra saarnaa heidän edessänsä lakikirjasta. II. Kansa, ymmärrettyänsä lain, tulee murheelliseksi; mutta Nehemia ja Esra lohduttavat heitä. III. Lehtimajan juhla löydetään laissa käsketyksi ja pidetään ilolla.
I. Sitte kokoontui kaikki kansa niinkuin yksi  mies* sille kadulle, joka on Vesiportin edessä, ja sanoivat Esralle,  kirjanoppineelle, että hän tois Moseksen lakikirjan, jonka Herra oli Israelille  käskenyt.
  2. Ja Esra pappi toi lakikirjan kansan eteen,  sekä miesten että vaimoin, ja kaikkein jotka ymmärtää ja kuulla taisivat,  ensimäisenä päivänä seitsemättä kuuta.
  3. Ja hän luki siitä kadulla Vesiportin edessä  aamusta hamaan puolipäivään asti miesten ja vaimoin edessä, ja jokaisen joka  ymmärtää taisi; ja kaiken kansan korvat olivat lakikirjaan käännetyt.
  4. Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkialla  puuistuimella, jonka he sitä varten olivat tehneet; ja Mattitia, Sema, Anaja,  Uria, Hilkia ja Maeseja seisoivat hänen vieressänsä hänen oikialla puolellansa;  ja hänen vasemmalla puolellansa seisoivat Pedaja, Misael, Malkia, Hasum,  Hasbaddana, Sakaria ja Mesullam.
  5. Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä;  sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi  kaikki kansa.
  6. Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja  kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat  Herraa kasvoillansa maassa.
  7. Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub,  Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset  opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.
  8. Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi  ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.
  9. II. Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra  pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään,  sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä* Herralle teidän Jumalallenne: älkäät  murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki  itkivät.
  10. Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät  lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään  ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät  murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.
  11. Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja  sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!
  12. Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja  lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne  sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.
  13. III. Toisena päivänä tulivat ylimmäiset  isät kaikesta kansasta, papit ja Leviläiset kokoon, Esran kirjanoppineen tykö,  oppimaan lain sanoja.
  14. Ja he löysivät laissa kirjoitetun, että  Herra oli käskenyt Moseksen kautta Israelin lasten asua lehtimajoissa  seitsemännen kuun juhlalla.
  15. Ja he antoivat sen julkisesti ilmoittaa ja kuuluttaa  kaikissa kaupungeissansa ja Jerusalemissa, ja sanoa: menkäät ulos vuorelle ja  tuokaat öljypuun oksia, balsamipuun oksia, myrrhamipuun oksia, palmupuun oksia  ja paksuista puista oksia, tehdäksenne majoja, niinkuin kirjoitettu on.
  16. Ja kansa menivät ulos ja toivat, ja tekivät  itsellensä lehtimajoja, jokainen kattonsa päälle ja kartanoihinsa, ja Jumalan  huoneen kartanoihin, ja Vesiportin kadulle, ja Ephraimin portin kadulle.
  17. Ja kaikki kansa, joka palannut oli  vankeudesta, teki lehtimajoja ja asui niissä; sillä ei Israelin lapset niin  olleet tehneet hamasta Josuan Nunin pojan ajasta niin siihen päivään asti. Ja  siinä oli sangen suuri ilo.
  18. Ja luettiin joka päivä Jumalan lakikirjaa,  ensimäisestä päivästä niin viimeiseen. Ja he pitivät juhlaa seitsemän päivää ja  kahdeksantena päivänä päätöksen, tavan jälkeen.