PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
26. luku
I. Jesus puhuu kärsimisestänsä, ja Juudalaiset pitävät neuvoa häntä tappaaksensa; II. Voidellaan yhdeltä vaimolta, mutta myydään Juudaalta. III. Jesus syö pääsiäislampaan, puhuu pettäjästänsä, ja asettaa ehtoollisen; IV. Matkustaa Öljymäelle, ennustaa opetuslapsistansa, alkaa kärsimisensä Getsemanessa; V. Kiinni otetaan, viedään hengellisen oikeuden eteen, tuomitaan ja pilkataan. VI. Pietarin lankeemus ja kääntymys.
I. Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut  kaikki nämät puheet, sanoi hän opetuslapsillensa:
                2. Te tiedätte, että kahden päivän perästä  tulee pääsiäinen*, ja Ihmisen Poika ylönannetaan ristiinnaulittaa.
                3. Silloin kokoontuivat pappein päämiehet ja  kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ylimmäisen papin saliin, joka kutsuttiin  Kaiphas.
                4. Ja neuvoa pitivät*, kuinka he Jesuksen  kavalluksella kiinniottaisivat ja tappaisivat.
                5. Mutta he sanoivat, ei juhlapäivänä, ettei  kansassa tule meteli.
                6. II. Kuin Jesus oli Betaniassa, spitaalisen  Simonin huoneessa,
                7. Tuli vaimo hänen tykönsä, jolla oli lasi  kallista voidetta, ja kaasi sen hänen päänsä päälle* atrioitessansa.
                8. Mutta kuin hänen opetuslapsensa sen näkivät,  närkästyivät he ja sanoivat: mihinkä kelpaa tämä haaskaus?
                9. Sillä tämä voide olis kalliisti taittu  myytää ja annettaa vaivaisille.
                10. Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, sanoi hän  heille: mitä te vaivaatte tätä vaimoa? Sillä hän teki hyvän työn minun  kohtaani.
                11. Sillä teidän tykönänne ovat aina  vaivaiset*; mutta en minä teillä aina ole+.
                12. Sillä että hän kaasi sen voiteen minun  ruumiini päälle, sen on hän tehnyt minun hautaamisekseni.
                13. Totisesti sanon minä teille: missä ikänä  tämä evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa, niin tämä myös, minkä hän  teki, pitää mainittaman hänen muistoksensa.
                14. Silloin yksi kahdestatoistakymmenestä, joka  kutsuttiin Juudas Iskariot*, läksi pois pappein päämiesten tykö+,
                15. Ja sanoi: mitä te tahdotte minulle antaa,  ja minä teille hänen saatan? Ja he määräsivät hänelle kolmekymmentä  hopiapenninkiä.
                16. Ja siitä ajasta etsi hän soveliasta aikaa  pettääksensä häntä.
                17. III. Mutta ensimäisen makian leivän päivänä  tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen hänelle: missä tahdot, että meidän  pitää sinulle valmistaman pääsiäislampaan syötää?
                18. Niin hän sanoi: menkäät kaupunkiin yhden  tykö, ja sanokaat hänelle: Mestari sanoo: minun aikani on läsnä, sinun tykönäs  tahdon minä pääsiäistä pitää minun opetuslasteni kanssa.
                19. Ja opetuslapset tekivät niinkuin Jesus oli  heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.
                20. Mutta kuin ehtoo tuli, istui hän pöydän  tykönä kahdentoistakymmenen kanssa.
                21. Ja heidän syödessänsä sanoi hän: totisesti  sanon minä teille: yksi teistä minun pettää.
                22. Ja he tulivat sangen murheellisiksi, ja  rupesi jokainen heistä sanomaan hänelle: Herra, lienenkö minä se?
                23. Mutta hän vastasi ja sanoi: joka minun  kanssani pistää kätensä vatiin, se pettää minun.
                24. Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä  on kirjoitettu*; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään!  parempi olis sille ihmiselle ollut, jos ei hän olisi syntynyt.
                25. Niin vastasi Juudas, joka hänen petti, ja  sanoi: Mestari, olenko minä se? hän sanoi hänelle: sinäpä sen sanoit.
                26. Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja  kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on  minun ruumiini.
                27. Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille  ja sanoi: juokaat tästä kaikki;
                28. Sillä tämä on minun vereni, sen uuden  Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan* syntein anteeksi antamiseksi.
                29. Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä  silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon  teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.
                30. IV. Ja kuin he olivat kiitosvirren  veisanneet, menivät he ulos Öljymäelle.
                31. Silloin sanoi Jesus heille: tänä yönä te  kaikki pahenette minussa*; sillä kirjoitettu on: minä lyön paimenta, ja lampaat  laumasta pitää hajoitettaman+.
                32. Mutta sittenkuin minä nousen ylös, käyn  minä teidän edellänne Galileaan.
                33. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: jos  vielä kaikki sinussa pahenisivat, en minä ikänä pahene.
                34. Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä  sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
                35. Pietari sanoi hänelle: ja vaikka minun  pitäis sinun kanssas kuoleman, en kiellä minä sinua. Niin sanoivat myös kaikki  opetuslapset.
                36. Silloin tuli Jesus heidän kanssansa kylään,  jota kutsutaan Getsemaneksi, ja sanoi opetuslapsillensa: istukaat tässä,  niinkauvan kuin minä menen ja rukoilen tuolla.
                37. Ja hän otti tykönsä Pietarin ja kaksi  Zebedeuksen poikaa*, rupesi murehtimaan ja vapisemaan.
                38. Niin sanoi Jesus heille: minun sieluni on  suuresti murheissansa* kuolemaan asti; olkaat tässä ja valvokaat minun  kanssani.
                39. Ja hän meni vähän taamma, lankesi  kasvoillensa, rukoillen ja sanoen: minun Isäni! jos mahdollinen on, niin  menkään pois minulta tämä kalkki: ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta  niinkuin sinä.
                40. Ja hän tuli opetuslasten tykö, ja löysi  heidät makaamasta, ja sanoi Pietarille: niin ette voineet yhtä hetkeä valvoa  minun kanssani.
                41. Valvokaat ja rukoilkaat*, ettette  kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.
                42. Taas meni hän toisen kerran ja rukoili,  sanoen: minun Isäni! ellei tämä kalkki taida mennä pois minulta, muutoin jos en  minä sitä juo, niin tapahtukoon sinun tahtos.
                43. Ja hän tuli ja löysi taas heidät makaamasta;  sillä heidän silmänsä olivat raskaat.
                44. Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili  kolmannen kerran, ja sanoi entisen sanan.
                45. Silloin hän tuli opetuslastensa tykö, ja  sanoi heille: maatkaat vielä ja levätkäät! katso, hetki on lähestynyt, ja  Ihmisen Poika annetaan ylön syntisten käsiin.
                46. Nouskaat, käykäämme: katso, se lähestyi,  joka minun pettää.
                47. V. Ja vielä hänen puhuessansa, katso,  Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, tuli ja hänen kanssansa paljo väkeä  miekoilla ja seipäillä, pappein päämiehiltä ja kansan vanhimmilta.
                48. Mutta se, joka hänen petti, oli antanut  heille merkin, sanoen: kenenkä minä suuta annan, se on, kiinniottakaat häntä.
                49. Ja hän astui kohta Jesuksen tykö ja sanoi:  terve, Rabbi! ja suuta antoi hänen.
                50. Niin sanoi Jesus hänelle: ystäväni! mitä  varten sinä tulit? Silloin ne astuivat edes ja laskivat kätensä Jesuksen  päälle, ja ottivat hänen kiinni.
                51. Ja katso, yksi niistä, jotka olivat  Jesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa, ja löi ylimmäisen papin  palveliaa, ja hakkasi pois hänen korvansa.
                52. Niin Jesus sanoi hänelle: pistä miekkas  siallensa; sillä kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat.
                53. Taikka luuletkos, etten minä voisi vielä  rukoilla minun Isääni, lähettämään minulle enemmän kuin kaksitoistakymmentä  legiota enkeleitä?
                54. Kuinka siis Raamatut täytetään*, että niin  pitää tapahtuman?
                55. Sillä hetkellä sanoi Jesus joukolle:  niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä minua kiinniottamaan:  minä istuin teidän tykönänne joka päivä, opettain templissä, ja ette minua  kiinniottaneet.
                56. Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että  prophetain kirjoitukset täytettäisiin. Silloin kaikki opetuslapset jättivät  hänen ja pakenivat.
                57. Mutta ne, jotka Jesuksen olivat kiinniottaneet,  veivät hänen Kaiphaan, ylimmäisen papin, tykö, jossa kirjanoppineet ja  vanhimmat olivat kokoontuneet.
                58. Mutta Pietari seurasi häntä taampana hamaan  ylimmäisen papin salin porstuaan, ja meni sisälle, ja istui palveliain sekaan,  näkemään loppua.
                59. Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat ja  kaikki raati etsivät väärää todistusta Jesusta vastaan, saadaksensa häntä  tappaa;
                60. Ja ei löytäneet. Ja vaikka monta väärää  todistajaa tuli, niin ei he sittenkään löytäneet. Mutta viimein tuli kaksi  väärää todistajaa,
                61. Ja sanoivat: tämä on sanonut: minä voin  maahan jaottaa Jumalan templin, ja kolmena päivänä sen rakentaa ylös.
                62. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle:  etkös mitään vastaa, mitä nämät sinua vastaan todistavat?
                63. Mutta Jesus oli ääneti. Ja pappein päämies  vastasi ja sanoi hänelle: minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, ettäs  sanot meille, jos olet Kristus, Jumalan Poika.
                64. Sanoi Jesus hänelle: sinäpä sen sanoit;  kuitenkin sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan  istuvan voiman oikialla puolella* ja tulevan taivaan pilvissä.
                65. Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa,  sanoen: hän on pilkannut (Jumalaa); mitä me silleen todistajia tarvitsemme?  Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa.
                66. Mitä te luulette? Mutta he vastasivat ja  sanoivat: hän on vikapää kuolemaan.
                67. Silloin he syljeskelivät hänen kasvoillensa  ja löivät häntä poskelle, ja muutamat pieksivät häntä sauvoillansa.
                68. Sanoen: arvaa meille, Kristus, kuka on,  joka sinua löi?
                69. VI. Mutta Pietari istui ulkona salista, ja  hänen tykönsä tuli yksi piika ja sanoi: sinä olit myös Jesuksen kanssa  Galileasta.
                70. Mutta hän kielsi kaikkein edessä ja sanoi:  en minä tiedä, mitäs sanot.
                71. Kuin hän läksi ulos ovesta, näki hänen  toinen piika ja sanoi niille, jotka siellä olivat: ja tämä oli Jesuksen  Natsarealaisen kanssa.
                72. Ja hän kielsi taas vannotulla valalla: en  tunne minä sitä ihmistä.
                73. Mutta vähän hetken perästä tulivat ne,  jotka siellä seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti olet sinä myös yksi  heistä*; sillä sinun puheeskin ilmoittaa sinun.
                74. Niin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja  vannomaan: en tunne minä sitä ihmistä. Ja kohta kukko lauloi.
                75. Niin Pietari muisti Jesuksen sanan, joka  oli hänelle sanonut: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät. Ja  hän meni ulos ja itki katkerasti.