PSALMIT
33/38 RAAMATTU | 
			      1776 BIBLIA | 
		        
142 Psalmi  | 
			      142 Psalmi  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ahdistetun rukous.  | 
			      Valitus ahdistuksen alla.  | 
		        
  | 
			      II. Uskallus Jumalan apuun.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1. Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.  | 
			      1. Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1 Sam. 22:1 Niin Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Ja kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne hänen luoksensa.  | 
			      1 Sam 22:1. Ja David läksi sieltä ja pakeni Adullamin luolaan*; kuin hänen veljensä ja kaikki isänsä huone sen kuulivat, tulivat he myös sinne hänen tykönsä.  | 
		        
1 Sam. 24:4 Ja kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola; ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.  | 
			      1 Sam 24:4. Ja kuin hän lähestyi lammasten huonetta tien ohessa, oli siinä luola, ja Saul meni siihen peittämään jalkojansa*; mutta David ja hänen miehensä istuivat luolan kulmilla.  | 
		        
Ps. 57:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Älä turmele; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.  | 
			      Ps 57:1. Davidin kultainen kappale, edellä veisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.  | 
			      2. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.  | 
		        
3. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.  | 
			      3. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä*, ja osoitan hänelle hätäni,  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 62:9 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.  | 
			      Ps 62:9. Te kansat, toivokaat häneen joka aika, vuodattakaat teidän sydämenne hänen eteensä: Jumala on meidän turvamme, Sela!  | 
		        
Ps. 77:4 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
4. Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.  | 
			      4. Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni*: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 77:4. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!  | 
		        
Ps. 140:6 Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.  | 
			      Ps 140:6. Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela!  | 
		        
Ps. 141:9 Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.  | 
			      Ps 141:9. Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.  | 
			      5. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 38:12 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
6. Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.  | 
			      6. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani* elävien maalla.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 16:5 Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 73:26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.  | 
			      Ps 73:26. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.  | 
		        
Ps. 116:9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.  | 
			      Ps 116:9. Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
7. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.  | 
			      7. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.  | 
		        
8. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.  | 
			      8. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.  | 
		        
  | 
			      
  |