PSALMIT
33/38 RAAMATTU | 
			      1776 BIBLIA | 
		        
30 Psalmi  | 
			      30 Psalmi  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Pelastuneen kiitosvirsi  | 
			      David kehoittaa esimerkillänsä kiittämään Jumalaa pelastuksen edestä tuskista.  | 
		        
  | 
			      II. Opettaa myötä- ja vastoinkäymisessä Jumalassa kiinni riippumaan.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1. Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.  | 
			      1. Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5 Moos. 20:5 Ja päällysmiehet puhukoot kansalle ja sanokoot: 'Joka on rakentanut uuden talon, mutta ei vielä ole sitä vihkinyt, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen vihkisi sitä.  | 
			      5 Mos 20:5. Vaan sodan päämiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinä vielä ruvennut asumaan*, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.  | 
		        
  | 
			      2 Sam 6:20. Ja kuin David palasi siunaamaan huonettansa, meni Mikal, Saulin tytär ulos häntä vastaan ja sanoi: kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tänäpänä, joka on itsensä paljastanut palveliainsa piikain edessä, niin kuin irstaat ihmiset paljastavat itsensä!  | 
		        
  | 
			      1 Kun 8:1. Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain ylimmäiset ja isäin päämiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin, viemään Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.  | 
		        
1 Aik. 16:43 Sitten kaikki kansa lähti kukin kotiinsa, ja Daavid kääntyi takaisin tervehtimään perhettänsä.  | 
			      1 Aika K. 16:43. Ja näin matkusti kaikki kansa kukin kotiansa; David myös palasi siunaamaan huonettansa.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.  | 
			      2. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 40:3 Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
3. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.  | 
			      3. Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 147:3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
4. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.  | 
			      4. Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 86:13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 116:3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.  | 
			      5. Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 97:12 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
6. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.  | 
			      6. Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen*, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Jes. 54:7 Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.  | 
			      Jes 54:7. Minä olen vähäksi silmänräpäykseksi* sinun hyljännyt, mutta minä tahdon sinua suurella laupiudella koota.  | 
		        
  | 
			      Jes 54:8. Minä olen vihassani vähäksi silmänräpäykseksi kasvoni kätkenyt sinulta; mutta minä tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa armossa, sanoo Herra, sinun lunastajas.  | 
		        
  | 
			      Joh 16:19. Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.  | 
		        
Joh. 16:20 Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.  | 
			      Joh 16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.  | 
		        
2Kor. 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,  | 
			      2 Kor.4:17. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on*, saattaa meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian:  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
7. Minä sanoin menestykseni päivinä: En minä ikinä horju.  | 
			      7. Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu.  | 
		        
8. Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.  | 
			      8. Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin.  | 
		        
9. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:  | 
			      9. Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen.  | 
		        
10. Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?  | 
			      10. Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin* sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 6:6 Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?  | 
			      Ps 6:6. Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa?  | 
		        
Ps. 88:11 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
11. Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani.  | 
			      11. Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani.  | 
		        
12. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,  | 
			      12. Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla,  | 
		        
13. että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.  | 
			      13. Että minun kunniani* veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti!  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 57:9 Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.  | 
			      Ps 57:9. Herää kunniani*, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.  | 
		        
Ps. 108:2 Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.  | 
			      Ps 108:2.etc. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän*, niin myös minun kunniani.  | 
		        
  | 
			      
  |