PSALMIT
33/38 RAAMATTU | 
			      1776 BIBLIA | 
		        
88 Psalmi  | 
			      88 Psalmi  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Valitus ja rukous suurimmassa hädässä.  | 
			      Ennustus: I. Kuinka Kristus valittaa kärsimisensä alla;  | 
		        
  | 
			      II. Rukoilee hartaasti huojennusta. Näin taitavat myös Jumalan lapset sairauden alla rukoilla.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1. Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Sairaus; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.  | 
			      1. Psalmi, Koran lasten veisu, edellä veisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1 Kun. 4:31 Hän oli viisaampi kaikkia ihmisiä, viisaampi kuin esrahilainen Eetan ja Heeman, Kalkol ja Darda, Maaholin pojat; ja hänen nimensä tuli kuuluksi kaikkien ympärillä olevien kansojen keskuudessa.  | 
			      1 Kun K 4:31. Ja hän oli taitavampi kaikkia ihmisiä, ja taitavampi kuin Etan Estrahilainen, ja Heman, ja Kalkol, ja Darda, Makolin pojat*, ja hänen nimensä oli kuuluisa ympäri kaikkein pakanain,  | 
		        
1 Aik. 2:6 Ja Serahin pojat olivat Simri, Eetan, Heeman, Kalkol ja Daara; heitä oli kaikkiaan viisi.  | 
			      1 Aika K. 2:6. Seran lapset: Simri, Etan, Heman, Kalkol ja Dara: ja heitä kaikkiansa oli myös viisi.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.  | 
			      2. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 22:3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
3. Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.  | 
			      3. Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.  | 
		        
4. Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.  | 
			      4. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.  | 
		        
5. Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.  | 
			      5. Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät*: minä olen niin kuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 28:1 Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.  | 
			      Ps 28:1. Koska minä huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin älä vaikene minulle; etten, koska sinä vaikenisit minulle, minä tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät.  | 
		        
Ps. 143:7 Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat.  | 
			      Ps 143:7. Herra*, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
6. Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.  | 
			      6. Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niin kuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 31:23 Minä sanoin hädässäni: Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
7. Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.  | 
			      7. Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 130:1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.  | 
			      Ps 130:1. Syvyydessä* minä huudan sinua, Herra.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
8. Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.  | 
			      8. Sinun hirmuisuutes* ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 38:3. Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.  | 
		        
Ps. 42:8 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.  | 
			      Ps 42:8. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.  | 
		        
Ps. 69:3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
9. Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.  | 
			      9. Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi*: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Job 19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.  | 
			      Job 19:19. Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.  | 
		        
Ps. 31:12 Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 38:12 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.  | 
			      Ps 38:12. Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
10. Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.  | 
			      10. Minun kasvoni* ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 6:8 Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.  | 
			      Ps 6:8. Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
11. Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.  | 
			      11. Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 6:6 Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?  | 
			      Ps 6:6. Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa?  | 
		        
Ps. 30:10 Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?  | 
			      
  | 
		        
Ps. 115:17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
12. Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?  | 
			      12. Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 30:10. Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin* sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
13. Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?  | 
			      13. Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 115:17. Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.  | 
		        
Jes. 38:18 Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa.  | 
			      Jes 38:18. Sillä ei helvetti sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä*; ei myös ne sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menevät.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
14. Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.  | 
			      14. Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.  | 
		        
15. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?  | 
			      15. Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 13:2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?  | 
			      
  | 
		        
Ps. 22:2 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?  | 
			      
  | 
		        
Ps. 44:25 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
16. Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.  | 
			      16. Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 38:5. Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse*; niin kuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
17. Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.  | 
			      17. Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.  | 
		        
18. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.  | 
			      18. Ne saartavat minua joka päivä niin kuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.  | 
		        
19. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.  | 
			      19. Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta*, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Job 17:13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,  | 
			      Job 19:13. Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.  | 
		        
  | 
			      
  |