PSALMIT
33/38 RAAMATTU | 
			      1776 BIBLIA | 
		        
90 Psalmi  | 
			      90 Psalmi  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Jumalan iankaikkisuus ja ihmisen katoavaisuus.  | 
			      Jumalan ijankaikkisen voiman julistus.  | 
		        
  | 
			      II. Valitus ihmisen elämän raadollisuudesta ja lyhykäisyydestä, johon synti on syy.  | 
		        
  | 
			      III. Huokaus armon perään, sekä kuolevaisuuden muistamiseen, että muihin edes ottamisiin.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Moseksen Jumalan miehen rukous.  | 
		        
1. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.  | 
			      1. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.  | 
		        
2. Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.  | 
			      2. Ennen kuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,  | 
		        
3. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.  | 
			      3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1 Moos. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 104:29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.  | 
			      Ps 104:29. Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.  | 
		        
  | 
			      Ps 104:30. Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.  | 
		        
  | 
			      Saarn 1:4. Yksi suku menee pois, ja toinen tulee jälleen; vaan maa pysyy ijankaikkisesti.  | 
		        
Saarn. 12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
4. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.  | 
			      4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niin kuin eilinen päivä*, joka meni ohitse, ja niin kuin vartio yöllä.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2 Piet. 3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.  | 
			      2 Piet. 3:8. Mutta tätä yhtä ei pidä teiltä salattaman, minun rakkaani: yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhannen ajastaikaa, ja tuhannen ajastaikaa niin kuin yksi päivä.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5. Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:  | 
			      5. Sinä vuodatat heitä niin kuin kosken, ja he ovat niin kuin uni, niin kuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Job 14:2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei pysy.  | 
		        
Jes. 40:6 Ääni sanoo: Julista! Toinen vastaa: Mitä minun pitää julistaman? Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:  | 
			      
  | 
		        
1 Piet. 1:24 Sillä: kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
6. aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.  | 
			      6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Job 14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 103:15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.  | 
			      Ps 103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla:  | 
		        
  | 
			      Ps 103:16. Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.  | 
		        
  | 
			      Jes 40:6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen.  | 
		        
  | 
			      Jes 40:7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho.  | 
		        
  | 
			      Jes 40:8. Ruoho kuivettuu ja kukkanen lakastuu; mutta meidän Jumalamme sana pysyy ijankaikkisesti.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
7. Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.  | 
			      7. Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 76:8 Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
8. Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.  | 
			      8. Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 19:13 Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.  | 
			      
  | 
		        
Jer. 16:17 Sillä minun silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitänsä, ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty minun silmäini edestä.  | 
			      
  | 
		        
1Kor. 4:5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
9. Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.  | 
			      9. Sen tähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.  | 
		        
10. Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.  | 
			      10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta*: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niin kuin me lentäisimme pois.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Job 9:25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,  | 
			      
  | 
		        
Ps. 89:48 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Sir 18:8. Jos hän kauvan elää, niin hän elää sata ajastaikaa. Niin kuin pisara vettä on koko merta vastaan, ja niin kuin sannan hiekka on meren santaa vastaan: niin harvat ovat hänen vuotensa ijankaikkisuuden suhteen.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
11. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?  | 
			      11. Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?  | 
		        
12. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.  | 
			      12. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman*, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 39:5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.  | 
			      Ps 39:5. Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni, että minä erkanen täältä.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
13. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.  | 
			      13. Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2 Moos. 32:12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aiot tuottaa kansallesi.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      4 Mos 14:17. Nyt siis enentäkään Herra voimansa, niin kuin sinä puhunut olet, sanoen:  | 
		        
  | 
			      4 Mos 14:18. Herra on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vääryydet ja rikokset*, ja ei yhtään viallista pidä viatoinna, mutta kostaa isäin vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.  | 
		        
  | 
			      4 Mos 14:19. Niin ole armollinen tämän kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niin kuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
14. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.  | 
			      14. Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.  | 
		        
15. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.  | 
			      15. Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.  | 
		        
16. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.  | 
			      16. Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.  | 
		        
17. Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.  | 
			      17. Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      5 Mos 33:26. Ei yhtään ole niin kuin oikeuden Jumala, joka istuu taivaassa, hän olkoon sinun auttajas, ja hänen kunniansa on pilvissä.  | 
		        
  | 
			      
  |