PSALMIT
33/38 RAAMATTU | 
			      1776 BIBLIA | 
		        
42 Psalmi  | 
			      42 Psalmi  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Maanpakolaisen ikävöiminen Herran huoneeseen.  | 
			      David paossa ollessansa, ikävöitsee päästäksensä jälleen yhteiseen jumalanpalvelukseen.  | 
		        
  | 
			      II. Rohkaisee itsiänsä vihollistensa pilkan alla uskalluksessa Jumalaan.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.  | 
			      1. Koran lasten opetus*, edellä veisaajalle.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
1 Aik. 6:22 Kehatin pojat olivat: hänen poikansa Amminadab, tämän poika Koorah, tämän poika Assir,  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      1 Aika K. 6:33.etc. Ja nämät ovat ne, jotka siellä seisoivat, ja heidän lapsensa: Kahatin lapsista, Heman veisaaja, Joelin poika, Samuelin pojan,  | 
		        
1 Aik. 9:19 Mutta Sallumilla, Kooren pojalla, joka oli Ebjasafin poika, joka Koorahin poika, ja hänen veljillään, jotka olivat hänen perhekuntaansa - koorahilaisilla, oli palvelustehtävänä majan kynnyksien vartioiminen; heidän isänsä olivat näet vartioineet sisäänkäytävää Herran leirissä.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      Ps 44:1. Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.  | 
			      2. Niin kuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.  | 
		        
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?  | 
			      3. Minun sieluni janoo* Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 63:2 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.  | 
			      Ps 63:2. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain* minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.  | 
		        
  | 
			      Ps 63:3. Niin kuin minä näin sinun pyhässä*, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;  | 
		        
Ps. 84:3 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.  | 
			      Ps 84:3. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on sinun Jumalasi?  | 
			      4. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani* päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 79:10 Miksi pakanat saisivat sanoa: Missä on heidän Jumalansa? Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 80:6 Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;  | 
			      Ps 80:6. Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä*, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,  | 
		        
Ps. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä  | 
			      Ps 102:10. Sillä minä syön tuhkaa niin kuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.  | 
			      5. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneesen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 27:4 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.  | 
			      6. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 43:5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.  | 
			      7. Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sen tähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin* maalla, sillä vähällä vuorella.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
5 Moos. 3:8 Niin me otimme silloin kahdelta amorilaisten kuninkaalta, jotka hallitsivat tuolla puolella Jordanin, heidän maansa Arnon-joesta aina Hermonin vuoreen asti -  | 
			      5 Mos 3:8. Ja niin me otimme siihen aikaan sen maan kahden Amorilaisten kuninkaan kädestä, sillä puolella Jordania, Arnonin ojasta niin Hermonin vuoreen asti.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.  | 
			      8. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 69:3 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.  | 
			      
  | 
		        
Ps. 88:8 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.  | 
			      
  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.  | 
			      9. Päivällä on Herra luvannut (a) hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan*, ja rukoilen elämäni Jumalaa.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 92:3 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi  | 
			      Ps 92:3. Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas, (a) Hebr. käskenyt.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?  | 
			      10. Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 13:2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?  | 
			      Ps 13:2. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?  | 
		        
  | 
			      Ps 18:3. Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.  | 
		        
Ps. 43:2 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?  | 
			      Ps 43:2. Sillä sinä olet minun väkevyyteni Jumala, miksis syökset minun pois? miksis minun annat murheissani käydä, koska vihollinen minua ahdistaa?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: Missä on sinun Jumalasi?  | 
			      11. Se on niin kuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he joka päivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 115:2 Miksi pakanat saisivat sanoa: Missä on heidän Jumalansa?  | 
			      Ps 115:2. Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.  | 
			      12. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.  | 
		        
  | 
			      
  | 
		        
Ps. 43:5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.  | 
			      Ps 43:5. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.  | 
		        
  | 
			      
  |