33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

10 Luku

10 Luku

Jobin puheen jatkoa: Miksi Jumala häntä viatonta ihmistä, vaivaa? Onko hän luotu vihattavaksi ja vainottavaksi? Jospa hän ei olisi syntynytkään!

Job rukoilee Jumalaa, ettei hän häntä surettaisi niin kuin jumalatointa; sillä hän tietää hänen viattomaksi, ja luoduksi lapseksensa.

II. Valittaa Jumalan ankaruutta, ja pyytää jotakin virvoitusta ennen kuolemaansa.

1. Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa;

1. Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

2. minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

2. Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkä tähden sinä riitelet minun kanssani.

3. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

3. Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsi alas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

4. Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

4. Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niin kuin ihminen katsoo?

1. Sam. 16:7 Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.

1 Sam 16:7. Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa elikkä suurta kokoansa*, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole niin kuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on, mutta Herra katsoo sydämeen+.

5. Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet;

5. Onko sinun päiväs niin kuin ihmisen päivät? eli vuotes niin kuin ihmisen vuodet?

6. koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni;

6. Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

7. vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

7. Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

8. Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

8. Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

Ps. 119:73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.

Ps 139:13. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Ps. 139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Ps 139:14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen*: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Ps 139:15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

9. Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

9. Muista siis, että olet minun tehnyt niin kuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

1. Moos. 2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

1 Mos 2:7. Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta*, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi+.

1. Moos. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.

1 Mos 3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää*, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.

1. Moos. 3:23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.

1 Mos 3:23. Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.

Ps. 103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Ps 103:14. Sillä hän tietää, minkä kaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Sir 40:11. Kaikki mitä maasta tulee, pitää maaksi jälleen tuleman, niin kuin kaikki vedet mereen jälleen juoksevat.

10. Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

10. Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niin kuin juustoa?

11. Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

11. Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

12. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

12. Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

Ap. t. 17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'

13. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

13. Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

14. jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

14. Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

15. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

15. Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

16. Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

16. Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

Jes. 38:13 Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti - niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni; ennenkuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun.

17. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

17. Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niin kuin sota.

Ps 73:14. Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

18. Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut*, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

Job 3:11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

Job 3:11. Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

19. Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin;

20. Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

Ps. 39:14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

Ps 39:14. Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennen kuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole.

21. ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan;

21. Ennen kuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

22. maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä.

22. Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niin kuin synkeys.