33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

32 Luku

32 Luku

Elihu esiintyy. Nuorena miehenä än on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykena vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta.

Elihu astuu nyt edes Jobin kanssa kamppailemaan, ja sanoo syyn vaikenemiseensa tähän asti.

II. Juttelee kiivauttansa, ja sois että hän taitais oikein puhua.

1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas;

1. Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana;

2. Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Job 27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

3. Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

4. Sillä Elihu odotti niin kauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

5. Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

6. Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sen tähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Siir 32:3 Että he olisivat iloiset sinun kanssas, niin sinä saat kunnian, ja kutsutaan taitavaksi ja hyvin eläneeksi mieheksi.

Sir 32:4.etc. Vanhimman pitää puhuman; sillä se tulee hänen tehdä, niin kuin sen, joka koetellut on.

Sir 32:5. Älä estä soittajoita.

7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'

7. Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Job 12:12 Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä. -

Job 12:12. Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.

8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

8. Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Job 38:36. Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?

San l. 2:6. Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.

Saarn 2:26. Sillä sille ihmiselle, joka hänelle on otollinen, antaa hän viisauden, ymmärryksen ja ilon*; vaan syntiselle antaa hän kovan onnen+ koota ja hakea: ja se kuitenkin annetaan hänelle, joka on Jumalalle otollinen: Se on myös turhuus ja hengen vaiva.

Dan 1:17. Vaan näille neljälle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmärryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hän ymmärryksen kaikkinaisissa näyissä ja unissa.

Dan 2:21. Hän muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; hän antaa viisaille viisauden ja ymmärtäväisille taidon ja ymmärryksen.

9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

9. Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

10. Sen tähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Jer 9:23. Näin sanoo Herra: älkään viisas kerskatko viisaudestansa, älkään väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älkään myös rikas kerskatko rikkaudestansa;

11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

11. Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihen asti että te olisitte osanneet oikeuden.

12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

12. Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.'

13. Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

14. Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niin kuin te puhuitte.

15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

15. He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

16. Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

17. Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

San l. 27:2. Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omain huultes.

San l. 27:21. Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niin kuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.

18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

18. Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

19. Katso, minun vatsani on niin kuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

20. Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

21. En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois.

22. Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.