JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU | 
			          1776 BIBLIA | 
	            
16 Luku  | 
		          16 Luku  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jobin vastaus: Ystävät ovat kurjia lohduttajia, he eivät käsitä hänen kärsimyksiään; häellä, armottomain ystäväin hylkäämällä, on puolustaja korkeudessa.  | 
		          Job osoittaa ystävänsä väärinpuhujaksi.  | 
	            
  | 
		          II. Valittaa taas tuskaansa.  | 
	            
  | 
		          III. Rohkaisee itsiänsä omantuntonsa vakuudella, ja toivottaa sen ennen kuolemaansa julki tulevan.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
1. Job vastasi ja sanoi:  | 
		          1. Sitte vastasi Job ja sanoi:  | 
	            
2.  Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.  | 
		          2. Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 13:4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.  | 
		          Job 13:4. Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.  | 
	            
Job 21:34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle.  | 
		          Job 21:34. Miksi te minua lohdutatte turhaan, ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
3. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?  | 
		          3. Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?  | 
	            
4. Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni;  | 
		          4. Minä taitaisin myös puhua niin kuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.  | 
	            
5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.  | 
		          5. Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.  | 
	            
6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?   | 
		          6. Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.  | 
	            
7. Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni.  | 
		          7. Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.  | 
	            
8. ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.  | 
		          8. Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi*, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan+, ja sanoo minua vastaan.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Ps 6:8. Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.  | 
	            
  | 
		          Job 13:24. Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan;  | 
		          9. Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.  | 
	            
10. he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.  | 
		          10. He ammottivat suunsa minua vastaan*, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet+: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 12:4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.  | 
		          Job 12:4. Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niin kuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.  | 
	            
  | 
		          Miik 4: 14. Mutta hankitse nyt, sinä sotanainen: sillä meitä piiritetään; ja Israelin tuomaria vitsalla poskelle lyödään.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.  | 
		          11. Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.  | 
	            
12. Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;  | 
		          12. Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Valit. 3:12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.  | 
		          Val. v. 3:12. Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
13. hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.  | 
		          13. Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun*: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Val. v. 3:13. Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.  | 
		          14. Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: hän karkasi minun päälleni niin kuin joku väkevä.  | 
	            
15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.  | 
		          15. Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Job 30:19. Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.  | 
	            
  | 
		          Ps 7:6. Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun*, Sela!  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
16. Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys;  | 
		          16. Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo,  | 
	            
17. vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.  | 
		          17. Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 33:9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.  | 
		          Job 33:9. Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!  | 
		          18. Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.  | 
	            
19. Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.  | 
		          19. Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.  | 
	            
20. Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo;  | 
		          20. Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani*; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Job 19:3. Te olette nyt kymmenen kertaa* pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
21. että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.  | 
		          21. Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niin kuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Rom 8:34. Kuka on, joka tahtoo kadottaa*? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä+, joka myös rukoilee meidän edestämme.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
22. Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja.  | 
		          22. Mutta määrätyt* vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Ps 139:16. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät* sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.  | 
	            
  | 
		          
  |