33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

17 Luku

17 Luku

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsevät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

Edespäin lohduttaa Job itsiänsä vaivan ja pilkan alla vapahtajansa takauksella; II. Vanhurskasten edes vastaamisella; III. Hänen, niin kuin Jumalan lapsen, vaivansa loppumisella vihdoin kuolemassa.

1. Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

1. Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

2. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

2. En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

3. Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

3. Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Sananl. 6:1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

Ps 46:8. Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

4. Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

4. Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sen tähden et sinä korota heitä.

5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

5. Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

6. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

6. Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Job 30:9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

Job 30:9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

Ps. 44:15 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

Ps 44:15. Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Valit. 3:14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

Val. v. 3:14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

7. Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

7. Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niin kuin varjo.

8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

8. Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

9. Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

9. Hurskas pysyy tiellänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

10. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

10. Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

11. Minun päiväni ovat kuluneet*: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Job 7:6. Minun päiväni ovat lentäneet* nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

12. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

12. Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen;

13. Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

14. minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'

14. Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot* äidikseni ja sisarekseni.

Job 25:6 saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!

Job 25:6. Kuinka paljo vähemmin ihminen, se mato, ja ihmisen lapsi se toukka?

15. Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

15. Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

16. Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa.

16. Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.