33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

4 Luku

4 Luku

Elifaan ensimmäinen puhe: ei kukaan kärsi syyttömästi; ei kukaan ole vanhurskas Jumalan edessä.

Eliphas, ensimäinen Jobin ystävä, nuhtelee Jobia, että hän joka ennen taisi muita lohduttaa, itse nyt on kärsimätöin.

II. Sanoo, ettei Jumala vitsaa jumalisia, vaan jumalattomia.

III. Juttelee näyssä itsellensä ilmoitetuksi, ettei enkelitkään ole nuhteettomat, sitä vähemmin ihmiset.

1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

1. Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2. Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

2. Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

3. Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

Jes 35:3. Vahvistakaat väsyneet kädet, ja tuetkaat nääntyneet polvet.

4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4. Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

5. Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

6. Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

7. Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

8. Niin kuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Job 15:35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'

Job 15:35. Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden*; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Sananl. 22:8 Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.

San l. 22:8. Joka vääryyttä kylvää, se niittää vaivan*, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla.

Hoos. 8:7 Sillä tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat. Ei se pääse korrelle, laiho ei tuota jauhoja; ja minkä ehkä tuottaa, sen muukalaiset nielevät.

Hos 10:13. Te kynnätte jumalattomuutta, ja niitätte vääryyttä, ja syötte valheen hedelmiä. Että sinä turvaat omaan menoos ja sinun moneen sankariis,

Hoos. 10:13 Te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.

Gal 6:7. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Gal. 6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Gal 6:8. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.

9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

9. He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Jes. 11:4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

Jes 11:4. Vaan hän tuomitsee köyhiä vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia oikeudella, ja lyö maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa hän jumalattoman.

10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

10. Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

11. Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen;

12. Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

13. Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

14. Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

15. Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16. Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

16. Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

17. Kuinka on ihminen hurskaampi* kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

Job 15:14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

Job 25:4. Kuinka on ihminen hurskas Jumalan edessä? eli kuinka vaimon lapsi on puhdas?

Job 25:4 Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

Ps 143:2. Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.

Ps. 143:2 Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

18. Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

Job 15:14. Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Job 15:15. Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

2 Piet. 2:4. Sillä jos ei Jumala armahtanut* niitä enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt+, ja antoi ylön heidät tuomioon kätkettää§,

19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

19. Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

2. Kor. 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

20. Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennen kuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'

21. Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.