JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU | 
			          1776 BIBLIA | 
	            
41 Luku  | 
		          41 Luku  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Leviatanin kuvauksen jatkoa.  | 
		          Tämän asian parempaan perään ajattelemiseen saattaa Herra Jobia vielä, laviammalla Leviatanin ruumiin ja jäsenien vahvuuden kirjoittamisella.  | 
	            
  | 
		          II. Puhuu hänen tylystä käynnöstänsä ja jalosta liikunnostansa meressä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
1. Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?  | 
		          1. Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?  | 
	            
2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.  | 
		          2. Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin*? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on+.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
2. Moos. 19:5 Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.  | 
		          Rom 11:35. Eli kuka on hänelle jotakin ennen antanut, jota hänelle pitäis jälleen maksettaman.  | 
	            
Ps. 24:1 Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.  | 
		          2 Mos 19:5. Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni*, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun+.  | 
	            
Ps. 50:12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.  | 
		          Ps 24:1. Herran on maa, ja kaikki mitkä siinä ovat, maan piiri ja ne jotka sen päällä asuvat.  | 
	            
Room. 11:35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?  | 
		          Ps 50:2. Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.  | 
	            
1. Kor. 10:26 sillä: Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.  | 
		          1 Kor. 10:26. Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.  | 
		          3. Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.  | 
	            
4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?  | 
		          4. Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?  | 
	            
5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.  | 
		          5. Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?  | 
	            
6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.  | 
		          6. Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niin kuin sinetti.  | 
	            
7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.  | 
		          7. Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.  | 
	            
8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.  | 
		          8. Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.  | 
	            
9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.  | 
		          9. Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niin kuin aamuruskon silmälaudat.  | 
	            
10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.  | 
		          10. Hänen suustansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.  | 
	            
11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.  | 
		          11. Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niin kuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.  | 
	            
12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.  | 
		          12. Hänen henkensä on niin kuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.  | 
	            
13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.  | 
		          13. Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.  | 
	            
14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.  | 
		          14. Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.  | 
	            
15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.  | 
		          15. Hänen sydämensä on kova niin kuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.  | 
	            
16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.  | 
		          16. Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.  | 
	            
17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.  | 
		          17. Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.  | 
	            
18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.  | 
		          18. Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.  | 
	            
19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.  | 
		          19. Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niin kuin akanat.  | 
	            
20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.  | 
		          20. Vasara on hänen edessänsä niin kuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.  | 
	            
21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.  | 
		          21. Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niin kuin sontatunkiolla.  | 
	            
22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.  | 
		          22. Hän saattaa syvän meren kiehumaan niin kuin padan, ja liikuttaa yhteen niin kuin voiteen.  | 
	            
23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.  | 
		          23. Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.  | 
	            
24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.  | 
		          24. Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.  | 
	            
25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.  | 
		          25. Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.  | 
	            
  | 
		          
  |