JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU | 
			          1776 BIBLIA | 
	            
39 Luku  | 
		          39 Luku  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.  | 
		          Edespäin osoittaa Herra voimansa suuruuden Jobille monikahtain eläinten luomisesta ja hallituksesta.  | 
	            
  | 
		          II. Nuhtelee Jobin röyhkeyttä; josta Job nöyryyttää itsensä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
1. Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän;  | 
		          1. Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Ps 104:21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
2.  kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?   | 
		          2. Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Ps 10:9. Hän väijyy salaa niin kuin jalopeura luolassansa*, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?  | 
		          3. Kuka valmistaa kaarneelle ruan*, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 145:15 Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.  | 
		          Ps 145:15. Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.  | 
	            
Ps. 147:9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.  | 
		          Ps 147:9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.  | 
	            
Matt. 6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  | 
		          Matt 6:26. Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät*. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?  | 
	            
Luuk. 12:24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!  | 
		          Luuk 12:24. Katselkaat kaarneita: ei he kylvä eikä niitä, ei heillä ole myös kellaria eikä aittaa, ja Jumala elättää heidät*: kuinka paljoa paremmat te olette kuin linnut+?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
4. Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?  | 
		          4. Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?  | 
	            
5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?  | 
		          5. Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?  | 
	            
6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.  | 
		          6. He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.  | 
	            
7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.  | 
		          7. Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.  | 
	            
8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet;  | 
		          8. Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 24:5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.  | 
		          Job 24:5. Katso, niin kuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.  | 
	            
  | 
		          Jer 2:24. Niin kuin metsä-aasi korvessa, kuin hän helteestä hengittää, kuka hänen taitaa asettaa? kaikki, jotka häntä etsivät, ei pidä väsymän; hänen kuukaudessansa hän löydetään.  | 
	            
  | 
		          Hos 8:9. Että he juoksivat ylös Assurin tykö, niin kuin yksinäinen metsä-aasi*: Ephraim palkkaa itsellensä lahjoilla rakastajia.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?  | 
		          9. Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.  | 
	            
10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;  | 
		          10. Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.  | 
	            
11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.  | 
		          11. Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.  | 
	            
12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?  | 
		          12. Luuletkos yksisarvisen* palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
4. Moos. 24:8 Jumala vei sen pois Egyptistä; sen sarvet ovat kuin villihärän. Se syö suuhunsa viholliskansat, heidän luunsa se murskaa ja lävistää heidät nuolillansa.  | 
		          4 Mos 24:8. Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niin kuin yksisarvisen väkevyys*: hänen pitää nielemän pakanat vihollisensa, ja heidän luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lävitse.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?  | 
		          13. Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?  | 
	            
14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?  | 
		          14. Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?  | 
	            
15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?  | 
		          15. Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?  | 
	            
16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?  | 
		          16. Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?  | 
	            
17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.  | 
		          17. Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.  | 
	            
18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.  | 
		          18. Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.  | 
	            
19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.  | 
		          19. Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: ei hän tottele turhaan työtä tehdä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Valit. 4:3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.  | 
		          Val. v. 4:3. Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.  | 
		          20. Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.  | 
	            
21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.  | 
		          21. Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Ps 33:17. Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.  | 
	            
  | 
		          Ps 147:10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen*, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?  | 
		          22. Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?  | 
	            
23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.  | 
		          23. Taidatkos peljättää hänen niin kuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.  | 
	            
24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.  | 
		          24. Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.  | 
	            
25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.  | 
		          25. Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.  | 
	            
26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.  | 
		          26. Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;  | 
	            
27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.  | 
		          27. Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vaskitorven helinää.  | 
	            
28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.  | 
		          28. Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.  | 
	            
29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?  | 
		          29. Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?  | 
	            
30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?  | 
		          30. Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?  | 
	            
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.  | 
		          31. Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.  | 
	            
32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.  | 
		          32. Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.  | 
	            
33. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.  | 
		          33. Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Matt. 24:28 Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.  | 
		          Matt 24:28. Sillä missä raato on, siihen kotkat kokoontuvat.  | 
	            
Luuk. 17:37 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: Missä, Herra? Niin hän sanoi heille: Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.  | 
		          Luuk 17:37. Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, missä siis? Niin sanoi hän heille: missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
34. Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:  | 
		          34. Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi:  | 
	            
35. Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!   | 
		          35. Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jes. 45:9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:  | 
		          36. Job vastasi Herraa ja sanoi:  | 
	            
37. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;  | 
		          37. Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Job 29:9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,  | 
	            
  | 
		          Ps 39:2. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niin kuin suitsilla*, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
38. kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.  | 
		          38. Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.  | 
	            
  | 
		          
  |