33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

14 Luku

14 Luku

Jobin puheen jatkoa: Lyhyt on ihmisen elämä, ja kuolemaan loppuu kaikki; jos olisi jotakin toivoa tuonelassa, niin jaksaisi kestää elämän vaivat, mutta tuonela on täydellisen toivottomuuden paikka, jossa ihminen on yksin oman kipunsa ja surunsa kanssa.

Job surkuttelee ihmisten viheliäisyyttä nykyisen elämän puolesta.

II. Rukoilee Jumalaa tukemaan ihmisen heikkoutta ennen kuolemaa; sillä kuoltuansa ei hän tämän elämän menosta enää mitään tiedä.

1. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta;

1. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei pysy.

Job 8:9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

Job 8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niin kuin varjo* maan päällä.

Ps. 90:9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

Ps 90:10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta*: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niin kuin me lentäisimme pois.

Ps. 103:15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

Ps 103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla:

Ps. 144:4 Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

Ps 144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta*: hänen aikansa katoo niin kuin varjo+.

Jes. 40:6 Ääni sanoo: Julista! Toinen vastaa: Mitä minun pitää julistaman? Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

Jes 40:6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen.

Viis 2:5 Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse, ja kun loppumme on tullut ei palautusta enää ole; sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.

Jes 40:7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho.

Hebr. 13:14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

Hebr 13:14. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

3. Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

4. Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Ps. 14:3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

Ps 51:7. Katso, minä olen synnissä* syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.

Jes 64:6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate*; me olemme kaikki lakastuneet niin kuin lehdet+, ja meidän syntimme viskoivat meitä niin kuin tuuli.

5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

5. Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

6. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

6. Luovu hänestä, että hän sais levätä, niin kauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niin kuin palkollinen.

Ps. 39:14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

Job 7:1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niin kuin orjan päivät?

7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

7. Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan;

8. Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

9. Kuitenkin se vesoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niin kuin se istutettu olis.

10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

10. Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

11. Niin kuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Jes. 19:5 Vedet virrasta loppuvat, joki ehtyy ja kuivuu.

12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

12. Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niin kauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

13. O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niin kauvan kuin vihas menis pois*, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Jes 26:20. Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse.

14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

14. Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niin kauvan kuin minä sodin, siihen asti että minun muutteeni tulee,

15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

15. Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

16. Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni*: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Job 31:4. Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Job 34:21. Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Ps 139:2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

San l. 5:21. Sillä Herran edessä ovat kaikkein ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

2 Sam 6:13. Ja kuin ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat käyneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas.

17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

17. Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa;

18. Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

19. vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

19. Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

20. Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.

21. Ovatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Jes. 63:16 Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; meidän Lunastajamme on ikiajoista sinun nimesi.

Jes 63:16. Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne*; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes+.

22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.

22. Kuitenkin niin kauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niin kauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.