JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU | 
			          1776 BIBLIA | 
	            
30 Luku  | 
		          30 Luku  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.  | 
		          Job valittaa nykyistä ylönkatsottua tilaansa.  | 
	            
  | 
		          II. Suurta surkeuttansa, jolla hän luuli Jumalan kuolemaan asti häntä vaivaavan.  | 
	            
  | 
		          III. Entisen toivonsa odotuksen muutosta.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
1. Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.  | 
		          1. Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;  | 
	            
2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt.  | 
		          2. Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;  | 
	            
3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;  | 
		          3. Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,  | 
	            
4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.  | 
		          4. Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:  | 
	            
5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.  | 
		          5. He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niin kuin varasta.  | 
	            
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.  | 
		          6. He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.  | 
	            
7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat,  | 
		          7. Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,  | 
	            
8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.  | 
		          8. Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.  | 
	            
9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;  | 
		          9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 17:6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.  | 
		          Job 17:6. Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.  | 
	            
Ps. 69:12 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.  | 
		          Ps 69:12. Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.  | 
	            
Valit. 3:14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.  | 
		          Val. v. 3:14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.  | 
	            
Valit. 3:63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.  | 
		          Val. v. 3:63. Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.  | 
		          10. He kauhistuvat minua*, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.  | 
		          Job 19:19. Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.  | 
		          11. Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: he ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.  | 
	            
12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.  | 
		          12. Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden*, hukuttaaksensa minua.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Jes 51:23. Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niin kuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;  | 
		          13. He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.  | 
	            
14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.  | 
		          14. He ovat tulleet sisälle niin kuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.  | 
	            
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.  | 
		          15. Pelko on kääntynyt minua vastaan*, ja niin kuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niin kuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Job 23:15. Sen tähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.  | 
		          16. Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 42:5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.  | 
		          17. Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.  | 
	            
18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.  | 
		          18. Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niin kuin hameeni pään lävellä.  | 
	            
19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.  | 
		          19. Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 7:6 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.  | 
		          Ps 7:6. Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun*, Sela!  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.  | 
		          20. Jos minä huudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua*: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 13:2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?  | 
		          Ps 13:2.etc. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?  | 
	            
Ps. 22:3 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.  | 
		          21. Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.  | 
	            
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.  | 
		          22. Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.  | 
	            
23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.  | 
		          23. Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 90:3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.  | 
		          Ps 90:3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.  | 
	            
  | 
		          Hebr 9:27. Ja niin kuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta sen jälkeen tuomio,  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?  | 
		          24. Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.  | 
	            
25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?  | 
		          25. Minä itkin* kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 35:13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.  | 
		          Ps 35:13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;  | 
	            
Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.  | 
		          Ps 35:14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niin kuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.  | 
	            
  | 
		          Rom 12:15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.  | 
		          26. Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jer. 14:19 Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.  | 
		          27. Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: murheen aika on minun ennättänyt.  | 
	            
28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.  | 
		          28. Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.  | 
	            
29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.  | 
		          29. Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.  | 
		          Ps 102:7. Minä olen niin kuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niin kuin hyypiä* hävitetyissä kaupungeissa.  | 
	            
Miika 1:8 Tämän tähden minä tahdon valittaa ja voivotella, käydä avojaloin ja vaipatta, virittää valituslaulun kuin aavikkosudet, suruhuudon kuin kamelikurjet.  | 
		          Miik 1:8. Sitä minun täytyy valittaa ja parkua*, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä**; minun pitää valittaman niin kuin lohikärmeet ja murehtiman niin kuin nälkäkurki+.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.  | 
		          30. Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Job 19:20. Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani*, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.  | 
	            
  | 
		          Val. v. 5:10. Meidän ihomme on poltettu, niin kuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi.  | 
		          31. Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.  | 
	            
  | 
		          
  |