JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU | 
			          1776 BIBLIA | 
	            
3 Luku  | 
		          3 Luku  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job epätoivon vallassa kiroaa syntymäpäivänsä.  | 
		          Job kivuissansa joutuu kiroomaan syntymäpäivänsä.  | 
	            
  | 
		          II. Sois, että hän olis kohdastansa äitinsä kohdusta päässyt tuonelan lepoon.  | 
	            
  | 
		          III. Surkuttelee viheliäisten vaivaa ja omaa surkeuttansa.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
1. Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;  | 
		          1. Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          Jer 15:10. Voi minua, äitini, ettäs minun synnytit* riiteliäksi ja vastustajaksi koko maalle+! En minä ole korkoa ottanut, eikä he ole minulle kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minua kiroilevat.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
2. Job lausui ja sanoi:  | 
		          2. Ja Job vastasi ja sanoi:  | 
	            
3. Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'  | 
		          3. Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen*, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jer. 20:14 Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu.  | 
		          Jer 20:14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä syntynyt olen; älköön se päivä olko siunattu, jona minun äitini on minun synnyttänyt.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
4. Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.  | 
		          4. Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.  | 
	            
5. Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.  | 
		          5. Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.  | 
	            
6. Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.  | 
		          6. Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.  | 
	            
7. Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.  | 
		          7. Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.  | 
	            
8. Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.  | 
		          8. Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.  | 
	            
9. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö;  | 
		          9. Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,  | 
	            
10. koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.  | 
		          10. Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.  | 
	            
11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?  | 
		          11. Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 10:18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!  | 
		          Job 10:18. Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut*, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
12. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?  | 
		          12. Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?  | 
	            
13. Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä.   | 
		          13. Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.  | 
	            
14. kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja;  | 
		          14. Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;  | 
	            
15. päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;  | 
		          15. Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;  | 
	            
16. tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.  | 
		          16. Eli niin kuin keskensyntyneet kätketyt, ja en oliskaan: niin kuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.  | 
	            
17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;  | 
		          17. Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa*, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Jes. 57:2 Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa.  | 
		          Ilm K 14:13. Ja minä kuulin äänen taivaasta minulle sanovan: kirjoita: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästä lähin*. Jaa, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän töistänsä; sillä heidän tekonsa noudattavat heitä.  | 
	            
Ilm. 14:13 Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
18. kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.  | 
		          18. Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;  | 
	            
19. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.  | 
		          19. Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:  | 
	            
20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille;  | 
		          20. Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?  | 
	            
21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta;  | 
		          21. Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ilm. 9:6 Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.  | 
		          
  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
22. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan -  | 
		          22. Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?  | 
	            
23. miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?  | 
		          23. Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Job 19:8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.  | 
		          Job 19:8. Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
24. Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.  | 
		          24. Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niin kuin vesi,  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
Ps. 42:4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on sinun Jumalasi?  | 
		          Ps 42:4. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani* päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?  | 
	            
Ps. 80:6 Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;  | 
		          Ps 80:6. Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä*, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,  | 
	            
  | 
		          
  | 
	            
25. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.  | 
		          25. Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.  | 
	            
26. Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen.  | 
		          26. Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.  | 
	            
  | 
		          
  |